…otan mukaan mitä
tarvitsen ja vähän enemmänkin ja sitten ei mahdu matkalaukku kiinni. Jep.
Ajattelin että pakkaaminen tulee olemaan tosi helppoa – mulla on iso laukku ja
tungen mukaan vaan kaiken mahdollisen niin ei tarvitse kummemmin miettiä ja
karsia.
No ei se ollutkaan niin
yksinkertaista. Laukun paino oli alkuun 27 kiloa sallitun 23 sijaan. Lisäksi en
pystynyt oikeastaan itse edes liikuttamaan laukkua koska se oli niin painava. Päädyin
sitten vaihtamaan alkuperäisen matkalaukkuni toiseen laukkuun, joka on jo
itsessään kevyempi (tosin hieman pienempi), ja tekemään sitä tavaroiden
karsimista mitä olin alkuun vältellyt. Lisäksi äiti lupaili lähettää paketilla
muutaman isomman tavaran myöhemmin tässä kuussa perästä.
Nyt on pakkailut siis suurin
piirtein ohi ja viimeiset tunnit Suomen maan kamaralla käsillä. Kaikille on
sanottu heipat ja nyt oonkin sitten kotikotona ihan yksin. Tai no, on mulla
hauva seurana! Vähän jänskättää miten saan kaikki kamat raahattua lentokentälle
asti, mutta kuhan selviän taksi- ja bussimatkasta on loppu sitten ihan piece
of cake. Olenhan vannottanut poikaystävän tulemaan lentokentälle vastaan –
saanpa sitten kantoapua kotiin asti.
Voisin antaa tässä nyt
jotain hyviä pakkausvinkkejä vaihtovuotta varten mutta damn, ei mulla ole
niitä. Lähden itse kuitenkin vaan Ruotsiin, en minnekään Siperiaan. Jos jokin
unohtuu tai jotain ei mahdu mukaan, niin sen voi sitten ostaa paikanpäältä.
Ulkona näyttäisi olevan
tuommoinen ihana winter wonderland – toivotaan että Tukholmassakin olisi lunta!
Toivottakaa mulle tsemppiä matkalle, kääk!
-Elina
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti